Kahdeksasluokkalaiset konserttikävijämme kommentoivat kokemuksiaan Klasaritoivekonserteissa Ylivieskan Kulttuurikeskus Akustiikassa (maaliskuu -23)

Oli mukavaa päästä osallistumaan konserttiin! Sali oli kasien mielestä hieno valaistusta myöten. Musiikista tykättiin, vaikka osa oli sitä mieltä, että se oli vähän vanhanaikaista. Mahdollisuudesta vaikuttaa konsertin sisältöön pidettiin, joskin muitakin kuin klassisen musiikin genrejä olisi toivottu listoille mukaan.

”Soittajat olivat taitavia ja vaikka musiikki ei ollut sellaista, mitä yleensä kuuntelemme, nautimme esityksestä. Joillakin oli vähän tylsää.”

”Toivottiin tämän hetken hittibiisejä orkesterin tyyliin muutettuna.”

”Musiikki oli hienoa, erilaista mitä yleensä kuuntelee!”

”Pidimme erityisesti coolista Mootsartista ja konsertin rauhallisesta tunnelmasta.”

”Tunnelma oli mukava, kun sai vain rentoutua ja kuunnella. Keskittyä vain siihen konserttiin.”

Muusikoiden taitavuutta ihasteltiin ja ihmeteltiin. Monelle oli hämmästyttävää se, miten yhtaikaa kaikki pystyivät soittamaan ja kuinka hienon äänen pienehkökin orkesteri saa aikaan periaatteessa vain muutamalla erilaisella soittimella (jousisoittimet). Jotakuta askarrutti se, oliko musiikki vahvistettua, koska äänen voimakkuuden vaihtelut olivat niin isoja.

Kasien mielestä oli mukavaa nähdä orkesterissa myös nuoria muusikoita ja etenkin konserttimestari Oton soittoa ihasteltiin ja kiiteltiin. Orkesterista välittynyt iloisuus tarttui myös yleisöön ja kotiin lähdettiin hyvillä mielin.

”Esitys oli hieno. Orkesteri selvästi nautti esiintymisestään ja he kaikki olivat iloisia, mikä tarttui oppilaisiinkin ”

Olipa joku ottanut kauneusunetkin konsertin aikana ja pääsi lähtemään hyvin levänneenä. Kapellimestarin liikehdintä ei jättänyt kaseja kylmäksi ja he pohtivatkin, mihin sitä kapua itse asiassa tarvitaan: ”no tietysti laittamaan tahti ja määräämään, ketkä soittavat milloinkin!”

Kasit oppivat vierailusta ainakin sen, että olisi kohteliasta olla hiljaa soiton soidessa. He oppivat myös esitettyjen teosten historiaa, soittimien soittotapoja ja ylipäänsä sitä, millaista on olla konsertissa kuulijana.

”Oppilaat oppivat, että tällaistakin musiikkia on olemassa. Suurimmalle osalle tämän tyyppinen konsertti oli ensimmäinen elämässä. ..-.. Osalle jäi ajatus siitä, kuinka tärkeää on ryhmähenki, joka orkesterista huokui. Opittiin myös, miksi on tärkeää olla hiljaa konsertissa/vastaavassa esityksessä.”

Kasit olivat myös tarkkoja seuratessaan esiintyjiä:

”Kapellimestarina oleminen ei ole ihan helpon näköistä… soittajien pitää olla taitavia ja kiinnostuneita soittamisesta.”

”Ne soittaa aika kauan…”

”Kapellimestarina pitää heilua paljon ja tehdä liikkeitä käsillä.”

”Nuoret ja vanhemmat voivat soittaa yhdessä, iloisesti, erilaista musiikkia. Kovin montaa soitinta ei tarvita, mutta silti saadaan aikaan ihan mieletön äänien sinfonia (tai sekamelska).”

Entäs ne Taidetestaajien keskuudessa niin kuuluisat penkit? Ne olivat Akustiikka-salissa oikein mukavat!

Palautteen koonnut Emilia Otava, KPKO:n tuottaja-yleisötyöntekijä